Iranin keväässä

Kävin keväällä Teheranissa sikäläisen politiikan ja kansainvälisten suhteiden tutkimuksen laitoksen järjestämässä konferenssissa. Mielenosoituksia demokratian puolesta en nähnyt enkä myöskään siveys-poliisia rökittämässä väärin pukeutuneita naisia toisin kuin lehdistä on taas hiljattain saanut lukea.

Siveyspoliisin aktivoituminen liittyy ilmeisesti Iranin johdon sisäiseen valtataisteluun presidentti Mahmud Ahmadinejadin ja korkeimman hengellisen johtajan imaami Ali Khamenein välillä. Näyttäisi siltä, että sammakoita suustaan päästävä ja maallista valtaa edustava Ahmadinejad on joutunut islamilaista pappisvaltaa edustavan Khamenein hampaisiin. Sekä siveyspoliisi että Iranin eliittijoukot – vallankumousarmeija – ovat suoraan alisteisia imaami Khameneille. Islamilainen vallankumousarmeija on paitsi papiston vallan väkivaltainen takuumies, myös suuri liikeyritys. Sen riveihin liittyminen tarjoaa maaseudun köyhille näkymän parempaan tulevaisuuteen, jopa uralla etenemiseen.

Kun nautin illalla hotellini baaritiskillä appelsiinimehua Iranin englanninkielistä lehteä lukien, huomasin siinä pikku-uutisen, jonka mukaan seuraavat 20 huumeiden salakuljettajaa hirtetään vielä samalla viikolla. Osa hirttäjäisistä on julkisia tapahtumia kansan pelottelemiseksi. Myös poliittisia vankeja hirtetään rikollisina. Iran teloittaa lukumääräisesti maailmassa toiseksi eniten vankeja heti Kiinan jälkeen. Turistille tämä kaikki jää jonnekin kulissien taakse, basaarien vahvasti tuoksuvien mauste- ja pähkinähyllyjen sekä moskeijoiden minareettien ihmettelyn varjoon.

Naisten pukeutumisesta saattoi päätellä heidän uskonnollisuutensa asteen. Yhtään kasvot kokonaan peittävään päähineeseen pukeutunutta naista en nähnyt, mutta sen sijaan kaduilla liikkui paljon mustaan, hiukset täysin peittävään huiviin ja nilkat peittävään kaapuun pukeutuneita. Huomattava määrä naisista oli vahvasti meikattuja, pukeutunut takaraivolla nutturan päällä keikkuvaan värikkäseen silkkihuiviin, muodikkaaseen takkiin, housuihin ja korkokenkiin. Olisi ollut helppo kuvitella heidät vaikka Rooman kaduille. Siveyspoliisin aloittama naisten pukeutumista ja myös miesten muotia koskeva kampanja ärsyttää varmasti näitä nuoria, joista osa on opiskellut tai elänyt vanhempiensa mukana ulkomailla pitkiäkin aikoja.

Opin myös, että Iran ei ole suljettu maa. On melko tavallista, että varakkaat elävät vuosittain puolet ajasta ulkomailla ja palaavat sitten takaisin Iraniin, mikä on omaisuuden säilyttämisen edellytys. Lautasantennit taivaskanavien katselemiseksi ovat periaatteessa kiellettyjä, mutta käytännössä kaikilla on niitä omilla parvekkeillaan. Joskus ihmisiä sakotetaan niistä ja ne takavarikoidaan, mutta kampanjan jälkeen ne laitetaan taas paikoilleen.

En kohdannut myöskään raivopäisiä fundamentalisti-islamisteja, kun uskaltauduimme miehissä käymään moskeijassa. Ovella vastaan tullut rukoilija toivotti meidät sinne sydämellisesti tervetulleeksi.

En ole tämänkään matkan jälkeen lainkaan varma, että Iranin eristäminen on paras tapa edistää demokraattisten muutosten syntymistä siellä.

Julkaistu Rauhan Puolesta-lehdessä 2/2011