Tavoite Euraasian unionin luomisesta ja ulkomaalaisvastaisiksi pogromeiksi leimahtava nationalismin
kasvu ovat Putinille hankala yhtälö. Oppositio-johtaja Aleksei Navalnyin kaltaisille populisteille ja muille gastarbeitereitten ja eivenäläisten aiheuttamista ongelmista paasaaville nationalisteille asetelma sen sijaan sopii hyvin.
Toisaalta myös Putin olisi käyttänyt nationalismikorttia ja populismia, mutta samalla hän on joutunut tasapainoilemaan sen tosiasian kanssa, että Venäjä on monikulttuurinen ja monietninen valtio. Siksi hän on joutunut myös suitsimaan äärimmäisiä, väkivaltaan taipuvaisia venäläisnationalistisia liikkeitä ja puhumaan ei-venäläisten asemasta. Venäjän johtajien huolena on aina ollut estää maan ajautuminen sekasortoon etnisten konfliktien seurauksena. Neuvostoliiton hajoamiseen vahvasti vaikuttaneet etniset kansanrintamat ja valtakunnan hajoaminen kansallisten neuvostotasavaltojen rajoja pitkin kuuluvat Putinin sukupolven avainkokemuksiin.
Siksi Putinin hallinto on joutunut tasapainoilemaan herkällä alueella venäläisten kansallismielisyyden hyödyntämisen ja vähemmistökansojen oikeuksien edes jonkinasteisen turvaamisen välillä. Putinin kansallismielinen retoriikka on kuitenkin samalla luonut tilaa myös äärinationalistisille ja väkivaltaa lietsoville liikkeille, jotka vastustavat Venäjän virallista monikulttuurisuuspolitiikkaa, vähemmistöjen
oikeuksia ja lietsovat yleistä kannatusta saavia, etnisesti ei-venäläisiä vastaan suuntautuvia vaatimuksia.
Tähän joukkoon vetoaa
myös nykyisessä asetelmassa opposition näkyvimmäksi johtajaksi noussut Aleksei
Nalvalnyi. Hän on osallistunut nationalistisen äärioikeiston
mielenosoitusmarsseille ja käyttänyt astetta Putinia jyrkempää populistista
kieltä. Navalnyin teemoihin ovat kuuluneet väestön keskuudessa suosittu siirtolaisten
syyllistäminen höystettynä virkavallan ja poliisin tehottomuuden ja
lahjottavuuden arvostelulla. Moskovassa poliisin säännöllisesti etnisen
profiloinnin perusteella toteuttamat ratsiat sekä jokin aika sitten
vähintäänkin heikolla laillisuusperusteella motivoidut pidätettyjen
”kokoomaleirit” ovat osaltaan seurausta vallan ja nationalistisen opposition
kilpailusta näyttäytyä tinkimättöminä venäläisten suojelijoina.
Moskovassa Birjuljovon
esikaupungissa venäläisnuorukaisen puukotuksesta alkanut mielenosoitus muuttui väkivaltaiseksi
hyökkäykseksi ei-venäläisiä vastaan. Se on yksi hälyttävä esimerkki lisää siitä
mihin tämä kilpailu kansallismielisyyskortin käyttämisestä johtaa. Mellakkaa seuraavana
päivänä poliisi pidätti joukkoratsiassa noin 1600 Birjuljovon ei-venäläistä,
jolloin suuri yleisö sai jälleen yhden vahvistuksen sille käsitykselle, että
tietyt etniset ryhmät aiheuttavat ominaisuuksiensa vuoksi ongelmia. Yleinen uskomus
on, että monien Venäjää vaivaavien yhteiskunnallisten ongelmien taustalla on etnisten
ryhmien välinen kulttuurien yhteentörmäys. Sen nähdään ilmenevän kaukasialaisten,
keskiaasialaisten ja muiden ei-venäläisten mahdottomuutena sopeutua
yhteiskuntaan. Toistaiseksi vähemmän on puhuttu rikollisuuteen ja muihin
ongelmiin liittyen usein sietämättömissä oloissa asuvien ja työskentelevien
siirtolaisten aseman kohentamisesta.
Vastauksena siirtolaisuuteen
liittyviin ongelmiin Navalnyin hengenheimolaiset ja myös monet muut ovat
vaatineet rajojen sulkemista Keski-Aasiaan, viisumipakkoa ja laittomien
siirtolaisten joukkokarkotuksia. Tässä etnisesti ei-venäläisten vastaisessa
kiihkossa ei aina muisteta, eikä edes välitetä siitä, että monet summittaisen vihan
kohteeksi joutuneista ovat venäjän kansalaisia.
Putinille tilanne ei ole
ainoastaan sisäpoliittinen ongelma, joka voi jopa vaikuttaa hänen
kansansuosioonsa antamalla nostetta oppositiolle. Hänen liikkumatilansa on
paljon ahtaampi kuin Navalnyin. Putinin kädet ovat sidotut ainakin toistaiseksi
maltillisempaan politiikkaan kahdesta syystä. Jo mainitun Venäjän sisäisen,
kansallisuuksien välisen, rauhan ylläpitämisen lisäksi Putinin suuren
geopoliittisen aloitteen toteuttaminen, Euraasian unionin perustaminen, vaatii
hyvien suhteiden ylläpitämistä Keski-Aasian valtioiden johtajiin ja siten myös
niiden kansalaisten kohtelussa edes jonkinlaisen hygieenisyyden noudattamista.
Venäjän päätös muodostaa
Euraasian unioni syventämään sen ja Valko-Venäjän, Kazakstanin, Armenian,
Kirgisian ja Tadžikistanin integraatiota edellyttää sitä, että työvoima,
pääomat ja tavara liikkuvat rajojen yli vapaasti. Keski-Aasian entisten
neuvostotasavaltojen saaminen mukaan Venäjän johtamaan unioniin on sille tärkeä
tavoite myös geopoliittisista syistä. Venäjä kilpailee vaikutusvallasta
Euraasian alueella paitsi EU:n ja Yhdysvaltojen, myös Kiinan kanssa, jonka
vaikutusvallan leviämistä se pyrkii tällä tavoin patoamaan. Kirgisialle ja Tadžikistanille
puolestaan Venäjällä työskentelevät siirtotyöläiset tuottavat eräiden
laskelmien mukaan jopa puolet niiden BKT:sta. Viisumipakon asettaminen näille
maille aiheuttaisi luultavasti keskiaasialaisen vastareaktion ja vaarantaisi
Putinin strategisen siirron.
Tässä pelissä Keski-Aasian
valtiot ovat köyhyydestään huolimatta kasvattaneet painoarvoaan ainakin kahdesta
syystä. Ensinnäkin ne sijaitsevat perinteisesti Venäjän vaikutuspiiriin
kuuluneella alueella, jolla on ollut käynnissä Neuvostoliiton hajoamisesta asti
useamman valtion ja liiton geopoliittinen vaikutuspiirikamppailu. Toinen syy on
se, että Venäjän alun perin Euraasian unioniin havittelema Ukraina, ja sen
vanavedessä Moldova, ovat asettaneet etusijalle EU:n kanssa solmittavan
assosiaatiosopimuksen. Se taas sulkee EU:n linjauksen mukaan pois
mahdollisuuden siltä, että maat voisivat kuulua Euraasian unioniin.
Tämä ja Venäjän
hiljattain synnyttämä ”tullikiista” Ukrainan ja Moldovan länteen suuntautumisen
vuoksi kertovat EU:n ja Venäjän etupiirikamppailun tiivistymisestä. Ellei Ukraina
liity Euraasian unioniin, niin kuin tällä tietoa näyttäisi, merkitsisi se
melkoista takaiskua Venäjän geopoliittisille etupiiripyrkimyksille. Toisaalta
Ukrainan jo pitkään epävakaana jatkunut tilanne sekä EU:n talousvaikeudet
pidempään jatkuessaan voivat saada maan hakemaan myöhemmin myös muita
ratkaisuja. On myös oletettavaa, että jos Euraasian unioni toteutuu, sen ja
EU:n välille solmitaan aikanaan niiden keskinäistä yhteistyötä määrittävät
sopimukset. Silloin tullaan vaiheeseen, jossa siirtymä etupiirikilpailusta
yhteistyön ja integraation piiriin tapahtuu. Se avaisi mahdollisesti oven myös
Ukrainan ja Moldovan aseman uudelleenarvioimiseen. Niiden luontaiset talousintressit
edellyttävät talousyhteistyön jatkamista joka tapauksessa myös Venäjän kanssa.
Molemmissa maissa vaikuttavat myös vahvat tätä ajavat intressiryhmät.
Tekstit
