Pääkirjoitus, Idäntutkimus 2/2012
Vladimir Putinin voitto
presidentinvaaleissa oli selvä, vaikkakaan ei kovin tyylikäs. Putinin ja Dmitri
Medvedevin ilmoitus paikkojen vaihtamisesta läikäytti monta maljaa yli äyräiden.
Ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun alun Moskovassa nähtiin suuria
joukkomielenosoituksia. Vaikka ne eivät vielä koskeneet kovin suurta osaa
väestöstä, jäivät tapahtumat silti muhimaan pinnan alle.
Putinin ensimmäisen presidenttikauden
(2000-2008) aluksi ihmisille riitti, että valtion asiat saatiin kutakuinkin järjestykseen
ja palkat ja eläkkeet maksettua. Putinin politiikan ytimeksi tuli konservatiivinen
vakauden ja järjestyksen palauttaminen. Vuoteen 2008 jatkuneen nousukauden ajan
tämä linja vastasi väestön enemmistön mielikuvaa ja myös kokemusta hyvästä
politiikasta. Venäläiset keskittyivät demokraattisen kansalaisyhteiskunnan
rakentamisen sijaan vaurastumiseen ja kulutusyhteiskunnan rakentamiseen. Siihen
Putinin politiikka näytti tarjoavan uskottavimman vaihtoehdon.
Vuosi 2008 toi kuitenkin uusia
elementtejä politiikkaan. Dmitri Medvedevin valinta presidentiksi nosti sekä
lännessä että Venäjällä odotuksia uudistusmielisemmän aikakauden koittamisesta.
Hänen 2010 julkaisemansa puheenvuoro “Venäjä, eteenpäin!” näytti täyttävän
lupaukset uudistumisesta ja herätti lännessä suorastaan innostusta.
Ympäristö, jossa Venäjän johto
operoi, oli kuitenkin muuttunut jo aiemmin. Elokuussa 2008 leimahtanut
kahdeksan päivän sota Georgian kanssa oli raskas takaisku Medvedevin
hymykampanjalle lännessä. Venäjän ulkopolitiikan tappioihin lukeutui myös
Yhdysvaltojen päätös jatkaa ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamista ja perustaa
uusia sotilastukikohtia mm. Puolaan, Romaniaan ja Bulgariaan. Positiiviseksi saavutukseksi
voidaan lukea vuosia jatkuneiden WTO-jäsenyysneuvottelujen päätyminen
myönteiseen ratkaisuun.
Vuoden 2008 finanssikriisi
kavensi huomattavasti Venäjän sisäpoliittista liikkumavaraa, kun sen talouden kasvu
kääntyi ensin jyrkkään 9 % laskuun ja siitä toivuttuaan jäi toivottua alemmalle
alle 5 % BKT tasolle. Ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen hallitseva
eliitti ajautui vakaviin erimielisyyksiin. Ne kärjistyivät yhteentörmäykseen elvyttävää
talouspolitiikkaa ajaneen Putinin johtaman hallituksen enemmistön ja tiukkaa
finanssipolitiikkaa edustaneen ja tiettävästi siksi myös armeijan
modernisaatioon budjetoitujen miljardien mielekkyyden kyseenalaistaneen finanssiministeri
Aleksei Kudrinin välille. Kriisi päättyi Medvedevin potkuihin Kudrinille.
Hidastuneen talouskasvun vuoksi
Venäjän johdolla ei ole enää entiseen tapaan vapaita resursseja ostaa jakopolitiikalla
kansalaisten ja erityisesti keskiluokan suosiota. Yhtäältä osa keskiluokkaa on jo
saavuttanut sen, mitä sillä on nykyisin edellytyksin saavutettavissa (vaurastuminen),
mutta toisaalta sen toiveet yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta ovat eriytyneet.
Osittain tämä johtuu siitä, että itse keskiluokka on jakautunut asemaltaan
useampaan eri ryhmään.
Ensimmäiseen ryhmään
voidaan lukea vanhaan keskiluokkaan kuuluvat valtionyritysten ja julkisen sektorin
ylemmät toimihenkilöt. Hallinnollisten resurssien käyttäjinä heillä on ollut tilaisuus
hyödyntää asemansa taloudellisesti sekä laillisin että laittomin keinoin. Vallitsevan
tilanteen edunsaajina he ovat muodostaneet yhteiskunnan konservatiivisen,
vakautta säilyttävän tukijoukon ytimen.
Toinen ryhmä ovat vanhan
keskiluokan alempaan kerrostumaan kuuluvat, joista suurin osa työskentelee opetuksen,
julkisen terveydenhuollon ja alemmissa kunnallisissa ja valtiollisissa
virkatehtävissä sekä valtionyrityksissä. Heidän asemansa on ollut
ristiriitainen. Vaikka he eivät ole vaurastuneet merkittävästi, ovat he tähän
asti kuitenkin arvostaneet sitä, että palkkoja on korotettu ja ne on maksettu
ajallaan. Yhtäältä heidän asemansa on riippuvainen vakauden säilyttämisen
politiikasta, mutta toisaalta he kohtaavat usein myös järjestelmän nurjat puolet,
sosiaalivaltion rapautumisen sekä esimiestensä ja yleisemminkin
vallankäyttäjien laittomuudet ja korruption.
Uusi ilmiö on keskiluokan
kolmannen, asemaltaan vallasta riippumattoman tai siitä piittaamattoman ryhmän
synty. Se muodostuu heterogeenisesta joukosta ihmisiä, jotka eivät työskentele
suoraan valtionjohtoisissa yrityksissä tai julkisella sektorilla. Alkutalven
mielenosoituksissa näkyvästi esillä olleiden opiskelijoiden lisäksi siihen
kuuluu perinteistä älymystöintelligentsijaa, kuten kirjailijoita ja esiintyviä
taiteilijoita, sekä uutta luovaa keskiluokkaa, itsenäisiä yrittäjiä ja
ammatinharjoittajia.
Erityisesti tälle
ryhmälle korruptio, virkamiesten mielivaltainen toiminta, eriarvoisuus lain
edessä ja autoritaarinen hallitsemistapa näyttäytyvät räikeästi sen arvojen ja intressien
vastaisina. Sille autoritaarinen hallinto ja samalla tiettyyn rajaan asti
siedettävissä olleet vallan väärinkäytökset eivät näyttäydy vaurastumisen
takaavana vakauden tuojana, vaan esteenä jo vaurastuneen keskiluokan
etenemismahdollisuuksille ja täysivaltaisuudelle.
Vaikka Medvedevin
presidenttiyttä ei voikaan pitää suurten uudistusten kautena, muutti vuonna 2008
alkanut kehitys Venäjän poliittisen tilanteen tavalla, joka näkyi myös
äskeisissä presidentin vaaleissa. Vakauden ja ihmisten sosiaaliset oikeudet
kytkeneestä Putinista tuli nyt myös laman kurittamaksi joutuneiden eläkeläisten
ja työväen presidentti. Hänen hallituksensa interventioilla pelastettiin
tehtaita joutumasta lakkautetuksi ja taattiin satojen tuhansien ihmisten työpaikat.
Uuden keskiluokan teemojen, vapauden ja oikeuksien lisäämisen sijaan Putin lupasi
vaalikampanjassaan vakautta painottavaan valtiojohtoiseen politiikkaan
perustuvaa parempaa sosiaalivaltiota, korotettuja eläkkeitä, parempaa
koulutusta ja terveydenhoitoa.
Putinin sanoma vetosi
suuriin massoihin, kun taas ulkoparlamentaarinen oppositio puhui asioista,
jotka olivat pääasiassa yhä melko pienilukuisen keskiluokan teemoja. Hyvinvointivaltiota
koskevat kysymykset eivät yksinkertaisesti ole kuuluneet opposition
päiväjärjestykseen duumassa olevaa vasemmistoa lukuun ottamatta. Uuden keskiluokan
vaatimukset ovat liittyneet ensi sijassa laillisuusyhteiskunnan vahvistamiseen,
mahdollisuuteen kasvattaa tuloja, johon liittyy 13 % tasaveron tukeminen, mahdollisuuteen
yritystoimintaan viranomaisten häiritsemättä ja ilmaisunvapauteen.
Niin paljon talven tapahtumat
ovat kuitenkin Putinia ja hänen taustajoukkojaan koskettaneet, että joihinkin uudistuksiin
on jo ryhdytty. Niihin kuuluvat mm. puolueiden rekisteröinnin helpottaminen ja
paluu vaaleilla valittuihin kuvernööreihin. Putinin puheisiin on myös kirjoitettu
uusia elementtejä demokratian, perustuslaillisten oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta.
Silti on ilmeistä, ettei uusvanha presidentti koe kovin suuria paineita syvällisempien
uudistusten tekemiseen.
Helsingissä 22.5.2012
Markku Kangaspuro
Tekstit
